Valotus
Kun valitset valotuksen käsisäädön, pääset vaikuttamaan linssin läpi
tulevaan valon määrään. Automaattivalotus on huono ymmärtämään äärimmäisiä
valotilanteita, joihin kuitenkin väistämättä joudut. Kannattaa luottaa
aluksi siihen, mitä näet ruudulla. Pikkuhiljaa opit tunnistamaan vaikeat
valo-olosuhteet ja säätämään valotuksen oikein. Tässä muutama esimerkki:
Kun henkilö seisoo vasten kirkasta taustaa (meri, vaalea seinä, taivas, lumi tai ikkuna) hänen kasvonsa saattavat muuttua hyvin tummiksi (1). Automaattivalotus näkee laajan vaalean pinnan ja toimii kuten silmä, joka siristää kirkkaassa valossa. Sinun tulee kuitenkin nähdä tummempi henkilö kuva-alassa ja avata aukkoa niin, että kasvot valottuvat oikein ja niistä saa selvää. Tämä saattaa aiheuttaa taustan voimakkaan ylivalotuksen, joten samalla kannattaa miettiä kuvakulman muuttamista niin, että henkilön taustalla olisi myös tummempia elementtejä (2). Toinen vaihtoehto on mennä kameran kanssa niin lähelle kasvoja, että ylivalottunut osa kuvasta ei ole häiritsevän iso (3). Useimmissa kameroissa on myös vastavalonkorjain (backlight), jota painamalla kamera säätää valotuksen oikeammaksi vastavalotilanteessa.



Henkilö istuu takan loisteessa hämärässä huoneessa. Automaatti pyrkii useimmiten tekemään hämärästä päivää niin, että koko kuva-alassa on jotain nähtävillä (4). Videokameroista on tehty niin herkkiä, että ne näkevät joskus hämärässä paremmin kuin ihmissilmä. Tämä saattaa olla käyttökelpoinen ominaisuus, mutta se tapahtuu kuvan laadun kustannuksella. Tunnelman luojana pimeät alueet kuvassa ovat yhtä tärkeitä kuin valoisat. Valotusta himmennettäessä manuaalisesti kuvasta häviää lumisademainen kohina ja pimeät alueet pysyvät pimeinä (5). Näin lopputulos on luonnollisemman näköinen.


Huomaa, että mitä pienempää kuvausaukkoa käytät, sitä
terävämpi kuva on, eli valotuksella pääset vaikuttamaan myös kuvan
syväterävyyteen.
Kaikesta automatiikasta huolimatta
kuvauksen perusedellytys on edelleen valo. Jos valoa ei ole riittävästi,
kuva saattaa alkaa kohista tai automaattitarkennus ei toimi. Tällaisissa
tapauksissa kannattaa hakeutua valoisampaan paikkaan tai hankkia
lisävaloa. Dokumenttikuvauksessa polttimoiden vaihto isompiin on paljon
käytetty kikka. Valon merkityksestä tunnelman luojana tuonnempana.
Kun henkilö seisoo vasten kirkasta taustaa (meri, vaalea seinä, taivas, lumi tai ikkuna) hänen kasvonsa saattavat muuttua hyvin tummiksi (1). Automaattivalotus näkee laajan vaalean pinnan ja toimii kuten silmä, joka siristää kirkkaassa valossa. Sinun tulee kuitenkin nähdä tummempi henkilö kuva-alassa ja avata aukkoa niin, että kasvot valottuvat oikein ja niistä saa selvää. Tämä saattaa aiheuttaa taustan voimakkaan ylivalotuksen, joten samalla kannattaa miettiä kuvakulman muuttamista niin, että henkilön taustalla olisi myös tummempia elementtejä (2). Toinen vaihtoehto on mennä kameran kanssa niin lähelle kasvoja, että ylivalottunut osa kuvasta ei ole häiritsevän iso (3). Useimmissa kameroissa on myös vastavalonkorjain (backlight), jota painamalla kamera säätää valotuksen oikeammaksi vastavalotilanteessa.



Henkilö istuu takan loisteessa hämärässä huoneessa. Automaatti pyrkii useimmiten tekemään hämärästä päivää niin, että koko kuva-alassa on jotain nähtävillä (4). Videokameroista on tehty niin herkkiä, että ne näkevät joskus hämärässä paremmin kuin ihmissilmä. Tämä saattaa olla käyttökelpoinen ominaisuus, mutta se tapahtuu kuvan laadun kustannuksella. Tunnelman luojana pimeät alueet kuvassa ovat yhtä tärkeitä kuin valoisat. Valotusta himmennettäessä manuaalisesti kuvasta häviää lumisademainen kohina ja pimeät alueet pysyvät pimeinä (5). Näin lopputulos on luonnollisemman näköinen.










